Mikä on hienointa kirjailijan ammatissa? ”Maailmat, jotka aukeavat oman mielikuvituksen tuotteina. Se, että voin seikkailla niissä ja antaa henkilöhahmojen viedä minua kuin höyhentä.”
Ystäväkirjassamme tavattava Maaria Päivinen on julkaissut runokokoelman, viisi romaania sekä kaksi lastenkirjaa suomalais-islantilais-italialaisena yhteistyönä. Mitä kieli ja kirjoittaminen hänelle merkitsevät? Mitkä teokset ovat hänelle elämän rakkaimpia?
Kuinka sinusta tuli kirjailija?
Vuosikausia vain kirjoitin, kirjoitin ja kirjoitin. Tiesin, että minulla on sana hallussa – en vain ollut tarpeeksi hyvä rakentamaan juonta, ja vieläkin juonen suhteen on opettelemista. Luin myös hullun paljon. Rakastin sanojen voimaa. Suurin sykäys oli päästä Kriittisen korkeakoulun kirjoittajalinjalle. Siellä alkoi palasia loksahdella kohdilleen. Opin paljon. Sain palautetta, nielin sitä välillä itkuisena. Ja lopulta sitten ensimmäinen käsikirjoitus julkaistiin. Täytyy silti myöntää, että yhä välillä kyseenalaistan itseni: olenko oikea kirjailija, kun en ole saanut mitään julkaistua yrityksistä huolimatta nyt jo kuuteen vuoteen.
Mikä on hienointa kirjailijan ammatissa?
Ne maailmat, jotka aukeavat oman mielikuvituksen tuotteina. Se, että voin seikkailla niissä ja antaa henkilöhahmojen viedä minua kuin höyhentä.
”Suurin sykäys oli päästä Kriittisen korkeakoulun kirjoittajalinjalle. Siellä alkoi palasia loksahdella kohdilleen.”
Miltä tavallinen työpäiväsi näyttää ja miten kirjasi syntyvät?
Leipätyökseni opetan yläasteella äidinkieltä. Onneksi työpäivät koulussa ovat melko lyhyitä, joten kirjoitan niiden jälkeen ennen kuin haen lapsen hoidosta. Tai jos työpäivä koululla venyy, kirjoitan, kun lapsi illalla nukkuu. Kirjoittamisen kannalta parasta on apurahojen turvin otetut kirjoitusvapaat. Silloin alan kirjoittaa heti, kun olen vienyt lapsen aamulla hoitoon. En pysty keskittymään kuitenkaan tuntia kauempaa, mikä on pelottavaa, nimittäin ennen pystyin. Pidänkin noin tunnin välein tauon – ja jatkan sitten taas. Ennen lapsen syntymää kirjoitin kellonajasta riippumatta silloin kun huvitti ja oli draivia, pystyin keskittymään tuntikausia ilman taukoja. Kun lapsi syntyi, jouduin opettelemaan uuden kirjoittamisrytmin: kirjoitan, kun on aikaa – ja ennen kaikkea energiaa. Olen joutunut hyväksymään sen faktan, että joka päivä (tai ilta) energiaa ei ole. Siinä onkin ollut kova koulu käytävänä, ja vieläkin kipuilen asian suhteen.
Mikä teoksistasi on sinulle henkilökohtaisesti merkittävin?
Pintanaarmuja. Se on esikoiseni, vaikka se julkaistiinkin vasta kolmantena romaaninani. Sitä olen kirjoittanut kaikista pisimpään, muistaakseni 7 vuotta sen parissa pakersin. Se ylsi Runeberg-ehdokkaaksikin, eikä suotta, vaikka itse sanonkin.
”Kirjoittaminen ja erityisesti omalla kielelläni kirjoittaminen on minulle hengittämistä. Lisäksi se on tärkeä ilmaisumuoto myös ihan tavallisissa ihmissuhteissa.”
Mitä kieli ja kirjoittaminen sinulle merkitsevät?
Kaikkea. Kirjoittaminen ja erityisesti omalla kielelläni kirjoittaminen on minulle hengittämistä. Lisäksi se on tärkeä ilmaisumuoto myös ihan tavallisissa ihmissuhteissa. En välttämättä saa sanotuksi puhelimessa tai kasvotusten asioita tarpeeksi hyvin.
Minkä neuvon antaisit kirjailijan ammatista haaveileville?
Kirjoita, kirjoita, kirjoita. Edes yksi virke päivässä. Lue paljon ja hartaasti. Kirjoita vielä hartaammin, vaikka mikä olisi.
”Joskus henkilöhahmot jäävät ikään kuin viitaksi ylleni.”
Miten irtaudut kirjoittamisesta työpäivän jälkeen?
Haen lapsen päiväkodista. Toisaalta jos olen kirjoittanut vasta illalla opetustyöpäivän ja lapsen viihdyttämisen jälkeen, raahaudun yleensä vain uupuneena sänkyyn ja simahdan. Joskus tosin henkilöhahmot jäävät ikään kuin viitaksi ylleni. Siinä sitä onkin rimpuilemista, etten vain sekoita niitä ja omaa itseäni päivittäisissä ihmiskohtaamisissa.
Kolme rakasta – elämän tärkeimpiä teoksia
- Tahar Ben Jelloun: Pyhä yö. Tätä minulle suositteli mentorini, edesmennyt Harry Forsblom luettuaan Pintanaarmuja-käsikirjoitukseni yhden version. Luin. Ihastuin. Voi luoja!
- Ranya ElRamly: Auringon asema. Tämä on ollut kautta aikojen sykähdyttävin suomalainen romaani. Ah!
- Marguerite Duraksen teokset. Rakastan Durasia. Mikä ihana voima.
