Ammattina kirjailija: Esa Mäkijärvi

Esa Mäkijärvi, kuva Esko Räsänen

”Kirjoitan yleensä aamupäivästä. Olen huomannut, että minun kannattaa ensin puuhastella muuta ja sitten ikään kuin sujahtaa sisään kirjoittamiseen ja lukemiseen.”

Ystäväkirjassamme tavattavan Esa Mäkijärven tuotantoon kuuluu niin runokokoelmia kuin romaaneja. Kuinka Mäkijärvestä tuli kirjailija, ja mitä neuvoja hän antaisi kirjailijan ammatista haaveileville?

Kuinka sinusta tuli kirjailija?

Vähän vahingossa! Lainasin Heinolan kirjastosta CMX:ää ja Pentti Saarikosken runoja. Laulaminen, soittaminen ja sanoittaminen A.W. Yrjänän tapaan eivät onnistuneet, joten päädyin Saarikoskea mukailevaksi runoilijaksi. Oman äänen löytämisessä kului aikaa, mutta tarpeeksi puskettuani pystyn nyt sanomaan jotain omaperäistäkin.

Mikä on hienointa kirjailijan ammatissa?

Vapaana kirjailijana toimimisessa on parasta juurikin se vapaus. Voin rytmittää päiväni niin kuin haluan, kunhan hommat tulevat tehdyiksi. Pidän kovasti tästä vapauden ja vastuun yhdistelmästä.

”Oman äänen löytämisessä kului aikaa, mutta tarpeeksi puskettuani pystyn nyt sanomaan jotain omaperäistäkin.”

Miltä tavallinen työpäiväsi näyttää ja miten kirjasi syntyvät?

Kirjoitan yleensä aamupäivästä. Olen huomannut, että minun kannattaa ensin puuhastella muuta ja sitten ikään kuin sujahtaa sisään kirjoittamiseen ja lukemiseen. Jörn Donner kehotti tehtailemaan hyvän sivun päivässä ja romaanin vuodessa, mikä kuulostaa toteuttamiskelpoiselta ohjeelta.

Mikä teoksistasi on sinulle henkilökohtaisesti merkittävin?

Eiköhän tuorein teos ole aina se tärkein. Kirjoitin Aurinko-romaaniani pitkään ja käytin siihen paljon paukkuja. Oli erittäin palkitsevaa, että kirjasta tuli juuri sellainen kuin halusin, yhdistelmä taidetta ja viihdettä.

”Olen huomannut, että minun kannattaa ensin puuhastella muuta ja sitten ikään kuin sujahtaa sisään kirjoittamiseen ja lukemiseen.”

Mitä kieli ja kirjoittaminen sinulle merkitsevät?

Itseni ilmaiseminen kirjoittamalla ja nimenomaan suomeksi on minulle täysin luonnollista. Minulla on pakottava tarve luoda. Koska olin huono koulussa, niin suhtautumiseni kirjoittamiseen on enemmän intuitiivinen kuin teoreettinen, mutta tämä johtaa toivottavasti rentoon jälkeen.

Minkä neuvon antaisit kirjailijan ammatista haaveileville?

Ei kannata! Näin minulle sanottiin julkaistuani ensimmäiset runokokoelmani, enkä tietenkään uskonut. Pelkästään loogisesti ajatellen kirjoittamisessa työkseen ei ole järkeä, mutta harmi (?) kyllä sisäistä pakkoa kirjoittaa ei voi vastustaa. Eli ei muuta kuin läppäri auki ja hommiin. 

Miten irtaudut kirjoittamisesta työpäivän jälkeen?

Yleensä harrastamalla liikuntaa, katsomalla jalkapalloa ja pelaamalla videopelejä. Ennenhän tein videopelikritiikkejäkin, mutta totesin ennen pitkää haluavani säilyttää pelit ajanvietteenä. Nehän vievät meidät pois harmaasta arjesta hetkessä.

Kolme rakasta elämän tärkeimpiä teoksia
  • Leo Tolstoi: Sota ja rauha. Tämä avasi silmäni historiallisen romaanin ja romaanitaiteen mahdollisuuksille. Mistä kaikesta mielikuvituksen ja tutkitun tiedon yhdistelmällä voikaan kertoa. Pidin tietenkin aikoinaan eniten kirjan sotaosuuksista, rauhan aika tuntui niihin verrattuna tylsältä.
  • Bret Easton Ellis: Amerikan Psyko. Ylikirjoitettu, liian pitkälle menevä, kauhea ja hauska kirja. Silmäni pullistuivat päästä lukiessani ensimmäisen kerran Patrick Batemanin häiriintyneestä tavasta nähdä maailma. Sitten tajusin, että vaikka Amerikan Psyko on satiiri, niin siinähän on paljon tottakin… ajatellaan vaikka Batemanin jumaloimaa Donald Trumpia ja hänen vainoharhojaan.
  • Michel Houellebecq: Maasto ja kartta. Tässä Houellebecqin romaanissa hän ei pelkästään provosoi, vaan nostaa riman taiteellisesti korkealle ironisoidessaan rahaa palvovaa taidemaailmaa. Mahtavia kohtauksia, siirtymiä ja käänteitä. Kokonaisuuden loistavuus aiheuttaa minussa tietenkin ammatillista kateutta, mutta myös fyysis-henkistä mielihyvää.