Eläköön! Kirjailijaliitolla on tänä vuonna merkkivuosi, sillä toimistomme on toiminut samassa osoitteessa Helsingin Runeberginkadulla jo 90 vuoden ajan. Toimiston seinät on maalattu, tekniikka nykyaikaistettu ja henkilökunta vaihtunut useaan otteeseen, mutta työn ydin ja henki ovat säilyneet samana läpi vuosikymmenten.
Kirjailijaliiton toimiston tupaantuliaisia vietetiin huhtikuun 27. päivänä vuonna 1929. Aiemmin liitto oli toiminut ja pitänyt kokouksiaan vaihtelevissa paikoissa Helsingin ydinkeskustassa, mutta 1920-luvun lopulla virisi keskustelu oman toimiston hankkimisesta. Toimitila löytyikin valmistuvasta kivitalosta Töölöstä osoitteesta Runeberginkatu 32. Tupaantuliaisista säilyneessä ohjelmalehtisessä 30-vuotiasta liittoa onnitellaan riimitellen:
Koska Kirjailijaliitto nyt vuosia täyttää,
niin katsokaammepa, miltä se näyttää.
Koska sillä on myös tässä tupaan tulo,
niin vuotakoon hengenkin rieskan sulo.
Oma katto kun päälle nyt päällä kaartuu,
niin avarammaksi aatoskin saartuu. [– –]
Toimiston hankkimisesta lankeaa kiitos kirjailija Iivo Härköselle (1882–1941), joka toimi liiton sihteerinä (nyk. toiminnanjohtaja) vuosina 1921–1941 ja vuodesta 1924 alkaen myös liiton rahastonhoitajana. Tarkkanäköisen Härkösen merkitys on ollut suuri sekä hänen omana aikanaan että liiton myöhemmälle historialle ja myöhemmille kirjailijasukupolville. Härkönen tunnettiin kirjailijoiden parissa tarkkana talouden pitäjä ja kassanvartijana, joka ymmärsi oman toimitilan arvon.
Moderniksi uudisalueeksi rakennettu Töölö oli 1920-luvulla vielä selkeästi laitakaupunkia. Alue houkutteli erityisesti suomenkielisiä sivistyneistöperheitä, mutta muuttoa Töölön rauhaan pidettiin myös irtiottona varsinaisesta kaupungista.
Marraskuussa 1929 järjestettyyn seurusteluiltaan kirjoitettu ja illassa esitetty runo Suomen salossa – Töölön talossa ylistää humoristisesti Töölön sijaintia toisaalta luonnon helmassa – toisaalta suurkaupungin sykkeessä. Säilyneessä käsikirjoituksessa runon kirjoittajaksi on merkitty nimimerkki Sorjo Kuskinen, tyylilliseksi innoittajaksi mainitaan Yrjö Koskinen.
Honkain keskellä mökkini seisoo
Töölöni taimmassa talossa.
Honkain väliltä siintävi selkä
Trokarien etsijäin valossa.
Hoi laari laari laa,
hoi laari laari laa,
kaikuu mun kaunoinen Töölöni maa.
Katujen kulmissa raitiot ryskää,
Kävelijäin kopeutta ylistää.
Autojen soitanto suorilla teillä
korvaini juuritse vilistää.
Hoi laari laari laa,
hoi laari laari laa,
kaikuu mun kaunoinen Töölöni maa.
Runeberginkadun ja Pohjoisen Hesperiankadun risteys vuonna 1925. Kuva:
Helsingin kaupunginmuseo
Runeberginkatu 30:n ja Museokadun kulmaus vuonna 1927, numeron 32 rakennustöitä ei vielä ole aloitettu. Kuva:
Helsingin kaupunginmuseo / Eric Sundström
Kurkistus toimiston ikkunasta, kesä 2018. 
Runeberginkatu 32:n rappu, kirjailijoiden tie yli 90 vuoden ajan. Kuva: Jarmo Wright
Vaikka sähköpöydät ja ergonomiatuolit ovat korvanneet vanhat alkuperäiset toimistokalusteet, on toimistolla vielä nykyisinkin käytössä paljon vanhoja huonekaluja liiton alkuajoilta. Erityisen vahvasti liiton kalustuksessa elää kirjailija Larin-Kyösti (1873–1948), joka testamenttasi liitolle omaisuutensa. Alla olevissa 1920-luvun valokuvissa näkyvät sohva, pöytä, ryiji ja tuolit sulostuttavat toimistoa tänäkin päivänä. Larin-Kyöstin lahjoituksen muusta osasta on jaettu taloudellista hyötyä jo monille kirjailijapolville.
Iivo Härkönen kansliassaan vuonna 1929. Kuva: SKS KIA 
Toimisto liiton 120-vuotisjuhlavuonna 2017.
Kuva: Jarmo Wright
Toimistohuone vuonna 1929. Kuvassa näkyvä ryijy koristaa toimistoa edelleen.
Kuva: SKS KIA
Toimistohuone 90-luvulla.
Kuva: SKS KIA
Taloudenhoitaja Pirkko Pesola ja toimistosihteeri Heli Vatanen vuonna 1984. Seinällä Iivo Härkösen muotokuva.
Kuva: SKS KIA
Toimistohuone vuonna 2017. Kuvassa näkyvät sohva ja tuolit ovat Larin-Kyöstin perintöä. Kuva: Jarmo Wright
Toimitilojen 90. vuoden saapuessa päätökseensä on paikallaan muistaa tarkkanäköistä Härköstä kiitosten kera. Ja tietenkin kohottaa malja lukuisille tuleville, hienoille vuosille!
Lähteet:
Kirjailijaliiton arkistot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkisto.
Kai Häggman, 2017: Kivelle perustettu – Suomen Kirjailijaliitto 1897–2017. Otava: Helsinki.
