Esko-Pekka Tiitinen: Apu, raha ja tasapainon tanssi

Minna Canth sanoi aikoinaan: ”Taide pehmentää sydämen, hienontaa luonteen, lauhentaa tavat. Se herättää inhoa raakuuteen, sääliä heikkoja kohtaan, myötätuntoisuutta ja hellyyttä kärsiviin; se avaa silmät kauneutta näkemään ja ihailemaan sielläkin, missä tylsempi mieli huomaa vaan rumuutta. Taide rakastaa elämää, se etsii elämää ja löytää elämää kaikkialta.”

Taiteilijoille suunnattu apuraha on olennainen osa yhteiskuntamme pitkän tähtäimen suunnitelmaa. Valtion tuki taiteille on merkki sivistyksen ja paremman tulevaisuuden arvostamisesta.

”Valtion tuki taiteille on merkki sivistyksen ja paremman tulevaisuuden arvostamisesta.”

Aikuiset ovat rakentaneet tämän hetkisen maailman, jota lapset joutuvat hämmästelemään. Ikävä kyllä me aikuiset osaamme romuttaa jo rakentamamme hyvän ja hämärtämään huomista. Juuri tästä syystä koen suurta vastuuta kirjoittaessani lapsille ja nuorille.      

Olen tehnyt sekalaisia töitä rahoittaakseni kirjoittamista: luennoinut lastenkulttuurista, opettanut kouluissa ja päiväkodeissa. Olen onnekseni saanut myös työskentely- ja kohdeapurahoja, joilla on ollut ratkaiseva vaikutus kirjailijan ammattiini. Ilman valtion ja säätiöiden tukea en olisi pystynyt tekemään työtäni täysipainoisesti.

”Kirjailijana olen pyrkinyt antamaan pohdittavaksi asioita, jotka auttavat meitä selviytymään kiireisessä ja yhä vaativammassa ajassa.”

Kirjailijana olen pyrkinyt antamaan pohdittavaksi asioita, jotka auttavat meitä selviytymään kiireisessä ja yhä vaativammassa ajassa. Jokaisella kirjalla ja jokaisella näytelmällä olen pyrkinyt kunnioittamaan ajattelun alkua ja mielenpuhtautta. Olen pyrkinyt kannustamaan lapsia oman äänen etsinnässä, näkemään itsensä tärkeänä vaikuttajana, kyseenalaistamaan niitä aikuisten näkemyksiä, jotka eivät kuulu tasapainoiseen elämään. Uskon, että olen herättänyt teoksillani kysymyksiä mm. myötätunnon tarpeellisuudesta, rasismista, ruoan jakamisesta, rauhasta, puunistutuksesta, ilmastosta, yhteistyön välttämättömyydestä. Vastaukset kysymyksiin olen saanut lukijoilta.

Kuvakirja on hyvä väline läheisyyteen. Kun lapsi pyytää aikuista kertomaan iltasadun, ollaan päästy pitkälle. Pyytäessään lapsi synnyttää aikuisen aina uudestaan. Läheisyyttä on vaikea mitata rahassa, mutta sen yhteiskunnallinen vaikutus on suuri. Alkutuottajina kirjailijat pitävät yllä valtavan määrän työpaikkoja mm. elokuva- ja musiikki-alalla, teattereissa, kustantamoissa, kirjakaupoissa, mediassa ja lukemattomilla muilla aloilla.  Taiteilla on suuri vaikutus myös terveydenhuoltokulujen säästöihin.

”Alkutuottajina kirjailijat pitävät yllä valtavan määrän työpaikkoja mm. elokuva- ja musiikki-alalla, teattereissa, kustantamoissa, mediassa ja lukemattomilla muilla aloilla.”

Lapsi, joka taiteen kokemisen ja tekemisen kautta oppii samastumaan toisiin ihmisiin, joka oppii huomaamaan erilaisia ajatusmalleja, pystyy tulevaisuudessa tekemään rakentavia ratkaisuja meidän kaikkien hyväksi.

Vapaan taiteilijan työ on itsenäistä ja yhteisöllistä. Teatterin tekijöiden näytelmä nähdään lavalla, mutta päänäyttämö on katsojan korvien välissä. Seinälle nostettu taulu antaa tärkeimmän kuvan katsojan omaan mieleen. Kirja, joka naurattaa, vihastuttaa, herättää uusia ajatuksia, vaatii kirjailijalta suurta keskittymistä, pitkäjänteisyyttä, tutkimusten lukemista, suunnittelua, hiomista, testaamista, uudelleen ja uudelleen kirjoittamista ennen kuin se voidaan luovuttaa lukijoille tulkittavaksi.  

Lapsi on osa globaalia alkuperäiskansaa, joka jatkaa päätösten tekoa, kun meistä aika jättää. Juuri tämän vuoksi kaikenlainen apu empatian lisäämiseen on yhteiskunnallemme elintärkeää. Luonnon kanssa tasapainossa eläville yhteisöille taide on läsnä arjessa. Kun omainen kuolee, surutyönä tehdään veistos haudalle. Kun on syytä iloon, voidaan tanssia kiitostanssi. Tasapainoa aletaan siis hakea taiteen avulla heti ja luonnollisesti. Länsimaisessa kulttuurissamme olemme eristymässä alkuperäisestä mahdollisuudestamme ilmaista itseämme taiteen avulla välittömästi. 

”Vaikka apurahat ovat olleet henkilökohtaisia, koen saaneeni ne yhdessä tässä ajassa elävien ja tulevaisuudessa syntyvien lasten kanssa.”

Taiteen rahoituksen lisääminen auttaa meitä löytämään keinoja elää tasapainoisempaa, terveellisempää ja rauhaa rakentavaa elämää. Apurahat antavat taiteilijoille mahdollisuuden auttaa tässä huomaamistyössä. 

Vuosikymmenten saatossa saamillani apurahoilla olen pystynyt täysipainoisesti keskittymään satujen ja tarinoiden kirjoittamiseen. Vaikka apurahat ovat olleet henkilökohtaisia, koen saaneeni ne yhdessä tässä ajassa elävien ja tulevaisuudessa syntyvien lasten kanssa.


Esko-Pekka Tiitinen

_______

Puhe on esitetty Kirjailijaliiton ja Suomen Taiteilijaseuran Ammattina taiteilija -eduskuntavaalipaneelissa Joensuussa Carelicumissa 27.3.2019.