Ammattina kirjailija: Reijo Mäki

Reijo Mäki

Millainen on rikoksista kirjoittavan kirjailijan normaali työpäivä? Miten kirjailijaksi tullaan ja mikä on parasta kirjailijan ammatissa?

Kirjailija Reijo Mäki on julkaissut yli 40 romaania, ja hänen Vares-romaaniensa pohjalta on tehty näytelmiä sekä lukuisia elokuvia.

Kuinka sinusta tuli kirjailija?

Kahdeksanvuotiaana minulla oli tasan kaksi unelma-ammattia: tutkimusmatkailija ja kirjailija. Yhdeksänvuotiaana ymmärsin, että kaikki mantereet oli jo löydetty. Se tieto helpotti ammatinvalintaani. Sitten alkoi treeni: inkkaritarinoita sinikantisiin vihkoihin. Silloin kukaan ei ollut vielä kertomassa, ettei ole ollenkaan sopivaa, että suomalaisvekara kirjoittaa intiaaneista – minulle ei siis tultu sanomaan, että olisi pitänyt tyytyä pelkkiin cowboy-juttuihin. Uuttera treenaus siis jatkui. Ja lopulta sitten tuli vastaan tuo suuri hetki (25-vuotiaana), jolloin Porin tuulisia katuja asteli mies, jonka taskussa oli kirje kustantajalta, ja joka väänsi tyhmän onnellista hymyä.   

”Kahdeksanvuotiaana minulla oli tasan kaksi unelma-ammattia: tutkimusmatkailija ja kirjailija. Yhdeksänvuotiaana ymmärsin, että kaikki mantereet oli jo löydetty.”

Mikä on hienointa kirjailijan ammatissa?

Yksinäisyys on kivaa. Ikinä ei tarvitse vääntäytyä tienaamaan leipäänsä hälisevään ja kuhisevaan sekä moikkailevaan maisemakonttoriin. Myös se on upeaa, että kun kirjoittaa kirjaa, voi sulkeutua ikiomaan, itse luomaansa maailmaan. Kirjailija on niin jumala, kuningas kuin rinssieverstikin. Saa huseerata miten haluaa. Voi kuvata aivan kaikkea mitä mieleen juolahtaa. Juu, just näin minä teen, siis edelleenkin, vaikka nyt olen jo kuullut, että kuulemma niin ei pitäisikään olla. Kirjoissani siis on esiintynyt, jopa ihan viime aikoinakin, intiaanejakin.  

”Kirjailija on niin jumala, kuningas kuin rinssieverstikin. Voi kuvata aivan kaikkea mitä mieleen juolahtaa.

Miltä tavallinen työpäiväsi näyttää ja miten kirjasi syntyvät?

Rikoskirjailija elättää itsensä viekkaudella ja vääryydellä. Päivärytmityksen takia on hyvä, että perheessä on tämä toinen, joka käy ihan rehellisessäkin työssä. Eli vaimon herätyskello siis pärähtää joka aamu klo 6.00. Ja silloin se päivä alkaa. Aamukahvia vaadin kolme isoa kuppia – ja siinä ohessa harrastan mielipiteenvaihtoa kissojen kanssa. Yrjö Käpälämäki on kiinnostunut ulkopolitiikasta. Pirjo Käpälämäki tyytyy olemaan sisäkatti. Aamun lehden jälkeen alkavat työt: viimeistään puoli kahdeksalta. Töitä on kuutena päivänä viikossa – silloin kun on tämä vähän isompi vaihde päällä. Väliajat tulee sitten otettua hieman rennommin.

Mikä teoksistasi on sinulle henkilökohtaisesti merkittävin?

Tuota en osaa sanoa. Ihan mahdotonta. Kirjoja kun on takana jo yli 40 kpl. Mutta… näin se mene, että eihän kukaan koskaan unohda ”ekaa kertaa”. Kirja nimeltä Enkelipölyä kyllä muutti miehen koko elämän suunnan…

Mitä kieli ja kirjoittaminen sinulle merkitsevät?

Kieli on minulle työkalu, leikkikaveri, ristisanatehtävä – ja se on väline, jolla tilaan Mantun Grilliltä makkaraperunat tuplavalkosipulilla.

”Lue, lue, lue! Vasta sitten voit alkaa harkita kirjoittamista.”

Minkä neuvon antaisit kirjailijan ammatista haaveileville?

Lue, lue, lue! Vasta sitten voit alkaa harkita kirjoittamista. Kana siis on ennen munaa! Ja hyvä neuvo – nykypäivänä, tässä maailmassa – on kai tämäkin, että älä hei vaan erehdy kirjoittamaan sulkapäähineihmisistä – tai kirjailijanurasi voi olla ohitse ennen kuin arvaatkaan…

Miten irtaudut kirjoittamisesta työpäivän jälkeen?

Sauna on ykkönen. Talvella käyn avantosaunassa keskimäärin viisi kertaa viikossa. Kesällä mökkisauna lämpiää aina kun sinne saareen tulee paatilla putputeltua. Mutta sitten on joskus myös muita irtiottoja. Eli päivän mittaan taksien ovet paukkuvat niin kovaäänisesti, että ihmisparan korvat soivat vielä seuraavanakin aamuna. Se on kyllä se huonompi tapaa ottaa irti. Mutta sauna! Se on hieno keksintö.

Kolme rakasta elämän tärkeimpiä teoksia
  • Mika Waltari: Mikael karvajalka
  • Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
  • Kapteeni Leo Rainio (Mika Waltari & Armas J. Pulla): Keisarin tekohampaat