Ammattina kirjailija: Harri István Mäki

Harri István Mäki, kuva Tammi

”Kirjailijan työ on rooleissa vaeltamista. Minulle kirjoittaminen on ennen kaikkea ymmärrystä siitä kuka minä voisin olla. Tai vielä enemmän: kuka minä haluan olla.”

Ystäväkirjassamme tavattava Harri István Mäki on kirjoittanut lasten- ja nuortenromaaneja, romaaneja ja näytelmiä sekä kuunnelmia ja TV-käsikirjoituksia, kaikkineen yli 60 kaunokirjallista teosta.

Kuinka sinusta tuli kirjailija?

Vietin lapsuuttani vuorotellen niin Unkarissa kuin Suomessa monien kielien ja kulttuurierojen pesukoneessa. Yritin kai lapsena ymmärtää, mitä koin maailmassani ja kirjoittaminen tarjosi itselleni vastauksia ja lisäkysymyksiä, jotka innostivat jatkamaan kirjoittamista. Lukeminen ja kirjojen kerääminen ruokkivat myös kirjoittamistani. Oma kirjasto oli tärkeä juttu! Yläasteella syntyi halu kirjoittaa pitkiä tarinoita, jopa ensimmäisiä romaanikäsikirjoituksia. Teatterin opiskelu ja näytelmien kirjoittaminen suuntasivat kohti ammattilaisuutta. Debytoin 1990 näytelmäkirjailijana ja 1999 proosakirjailijana.

”Oma kirjasto oli tärkeä juttu!”

Mikä on hienointa kirjailijan ammatissa?

Keksiminen! Ehdottomasti. Roolihahmojen sisään tuppautuminen. Juonittelujen keskellä eläminen. Kielen kanssa taistelu. Tämä on keksijän ammatti. Saa joka päivä tuntea itsensä lapseksi: keksiä maailmansa uudestaan kerta kerran jälkeen. Se tekee onnelliseksi ja nöyräksi ja uteliaaksi.

Miltä tavallinen työpäiväsi näyttää ja miten kirjasi syntyvät?

Herään yleensä aika aikaisin ja alan lukea työn alla olevaa käsikirjoitusta. Luen kaikki aiemmat luvut ja alan sitten kirjoittaa päivän annosta. Tuore aamu, vielä unista käryävä, herättää uteliaisuuden ja alitajunta on silloin vapaa virtaamaan.

Kirjoitan maksimissaan 3 tuntia. Sitten tuntuu, että luovuuskaivo alkaa riittävästi tyhjentyä ja keskittyminen siitä eteenpäin lupsua ja kiukkuisuus kasvaa. Stoppaan siis siihen ja menen samoilemaan.

Iltapäivällä touhuan muita juttuja kuin kirjoittamista, yleensä kuvitan työn alla olevia lastenkirjoja tai innostun lukemaan. Myös muistiinpanot uusista, itseä kiinnostavista asioista ovat mahdollisia. Ennen nukkumaanmenoa pyrin vielä silmäilemään annoksen, mitä olen päivällä kirjoittanut.

”Tuore aamu, vielä unista käryävä, herättää uteliaisuuden ja alitajunta on vapaa virtaamaan.”

Mikä teoksistasi on sinulle henkilökohtaisesti merkittävin?

Musta kiekko

Mitä kieli ja kirjoittaminen sinulle merkitsevät?

Kumpikin edustavat identiteettiä. Olen sitä, mitä kirjoitan. Milloin missäkin roolissa. Kirjailijan työ on mielestäni rooleissa vaeltamista. Kieli syntyy tarinan hahmojen persoonista ja tarkastelukulmista, hahmojen emotionaalisista heitoista ja ennen kaikkea virhearvioinnista, siitä, mitä he eri vaiheessa tarinaa ymmärtävät. Minulle kirjoittaminen on ennen kaikkea ymmärrystä siitä kuka minä voisin olla. Tai vielä enemmän: kuka minä haluan olla. Se on kuin vaatehuoneen peilin edessä seisomista ja kysymistä, minkälaisen naamion valitsen itselleni tällä kertaa.

”Kirjoittaminen on ennen kaikkea ymmärrystä siitä kuka minä voisin olla. Tai vielä enemmän: kuka haluan olla.”

Minkä neuvon antaisit kirjailijan ammatista haaveileville?

Kirjailija on mutkitteleva polku, jota pitkin hän itse rämpii niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.

Miten irtaudut kirjoittamisesta työpäivän jälkeen?

Lemmikkien kanssa touhuaminen. Luonnossa samoaminen. Kaupungilla vaeltaminen. Ihmisten kuunteleminen. Antikvariaateissa ja kirjastoissa luuhuaminen. Lukeminen. Musiikin kuuntelu. Elokuvien ja TV-sarjojen ahmiminen.

Kolme rakasta elämän tärkeimpiä teoksia
  • Yukio Mishima: Kultainen temppeli. Mishiman tavassa kuvata umpikujassa räpiköivän nuoren ihmisen kokemusilmiöitä löysin kirjallisen tavan nähdä maailmaa, joka oli minulle niin tuttu ja tärkeä.
  • Osamu Dazai: Ei enää ihminen. Dazai räjäytti potin tyylillään ja näkemyksellään. Siinä oli ehdottomuutta, jota olin kirjallisuudessa etsinut ja kaivannut.
  • Marguerite Duras : Siniset silmät, musta tukka. Durasin kieli, omintakeinen hahmokehittely ja tunteiden heittelehtimisen kuvaaminen palauttivat uskoni kirjallisuuden merkitykseen ja voimaan.